Antiikkia
Aristoteles: Vipulaki

Eräs vipuperiaatteen – johon kaikki pihdit perustuvat - ensimmäisistä tieteellisistä kuvauksista löytyy kreikkalaisen filosofin Aristoteles (384-322 eKr.) tutkielmasta.
„Vipua esittävässä kappaleessa pidetään sekä voimaa että kuormaa painoina, siis suoraan verrannollisina suureina, joten Aristoteleen oli mahdollista muotoilla vipulaki: Liikutettavan painon suhde liikkuvaan painoon on kääntäen verrannollinen vastaavien vipuvarsien suhteeseen keskenään. Tästä seuraa, että taakkaa liikutetaan sitä helpommin, mitä kauempana se on vivun kiertopisteestä (850a30ff.). Tämän yleisen toteamuksen Aristoteles on seuraavissa kappaleissa asettanut yhä edelleen eri teknisten instrumenttien ja laitteiden analyysin perustaksi; airoja ja peräsintä, hammaslääkärin pihtejä ja pähkinänsärkijää pidetään vipuina tai vipujen yhdistelmänä ja ne selitetään vipulain avulla."
(Helmuth Schneider, Einführung in die antike Technikgeschichte, Darmstadt 1992 – Johdatus antiikin tekniikan historiaan)

Kuvat näyttävät sivuja julkaisusta ”Mekaniikka” 1599.